sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Energinen sunnuntai

Tänään Hippo ja Nemi viettivät puuhakkaan sunnuntain äitienpäivän kunniaksi. Kulta joutui lähtemään töihin, joten likat keskenään keksivät puuhaa.

Aamusta viisuvalvomisista väsähtänyt Hippo ei hyppinyt innosta tasajalkaa kun neiti heräsi tuttuun aikaan ennen kukon pieremää. Aamupalan, pikaisen peiliin vilkaisun ja silmäpussien koon määrittämisen jälkeen oli aika suunnata pihalle. Aluksi Hippo istuskeli hiekkalaatikon reunalla katsellen tuota termiitin menoa.

Kuten arvata saattaa, ei 1 v 9 kk vielä osaa pihalla keskittyä mihinkään niin, että aikuinen saisi rauhassa istuskella. Joten ei muuta kuin hanat auki ja lapsellisuutta kehiin välittämättä siitä näystä mitä tuli tarjottu pihan asukkaille.

Hippo ja flikka juoksivat peräkanaa liukumäen rappusia ylös ja laskivat alas. Tytön mielestä se, että äiti laski myös oli jotain todella hupaisaa. Lisäksi hiekkalaatikolta pompittiin alas hurjia hyppyjä, sekä tyttö että äiti.  Pihalla suoritettiin myös geologisia tutkimuksia kivien suhteen. Tällä kertaa tutkimustapa ei vaatinut niiden syömistä, edistystä!

Ulkona temmeltämisen jälkeen syötiin navat täyteen ja molemmat nukkuivat kahden tunnin päiväunet. Välipalaksi oli uudeksi herkuksi muodostunutta herkkua, Urtekram Luomu Hedelmämysliä. Puuro ei enään maita, mutta mysli on kelvannut. Se on kuulemma pähkinää, neidin omien sanomiensa mukaan. Myös hetki sitten on neidille syntynyt pähkinämania. Kummitädin vierailun jälkeen on pähkinät pop, aina pitäisi saada kaapista pähkinää. Mikäs siinä, terveellisiähän ne ovat.




Välipalan jälkeen aloitti aurinko näyttäytymään ja pikaisen sunnuntai imuroinnin jälkeen lähdettiin läheiselle metsäpolulle seikkailemaan. Yhdistelmien maasto-ominaisuudet tuli kokeiltua ja siinä samassa sai hauikset treeniä kun sai olla kiskomassa vaunuja suurien juurien ja kivien yli. Neiti antoi käskyjä vaunuista, "Äiti, työnnä, työnnä!" Kannattaa kokeilla lykkimistä jyrkän, sateesta pehmenneen metsäpolun ylämäkeen juurakkojen yli, juu helppoa ja kevyttä.

Oli se kaiken sen hikoilun arvoista. Tyttö hoki "Vau, metsä, äiti metsä, iso kivi, iso puu, lintu laulaa, metsässä, äiti metsässä". Elämys oli pienelle suuri. Matkalla nähtiin pitkä juna (polku kulkee lähellä junarataa) ja kävelyvauhtia edennyttä junaa tervehdittiin reippaalla vilkuttamisella ja veturinkuljettaja vastasi tytön iloksi takaisin.





Metsästä välillä poikkesimme teollisuusalueelle ihmettelemään rekka-autoja ja työkoneita. Yhden hallin pihassa oli kymmenkunta asuntoautoa ja ne nimettiin heti "Noi on Pappan autoja!" Hienosti muistetaan siis millaisila autoilla ne isovanhemmat oikein ajelevat.


Lähellä kotoa sitten nähtiin jotain ei niin kivaa. Elämän  raadollisuutta pääsi pieni viaton ihminen näkemään kun humaltunut mies karjui ja kiskoi kahta pientä koiraansa pitkin polkuja. Onneksi soitto eläinsuojelun parissa aktiivisesti vaikuttavalle henkilölle ja koiria oltiin jo pelastamassa. Itse Hippo ei uskaltanut tytön kanssa mennä väliin. Pikkuinen huomasi tilanteen myös ja sanoi " Ei saa, ei, ei" miehelle. Mutta alkoholi, mielenterveysongelmat ja eläimet eivät oikein yhdistelmänä toimi, selitä tuo nyt pikkuiselle.

Hippo odotteleekin ystävän soittoa, joka lupautui kertomaan, kuinka tilanne ratkesi. Huoli koirista on suuri, mutta joskus on tilanteita joihin ei lapsen turvallisuuden takia voi puuttua ja tämä oli sellainen. Silti toimittiin tilanteen vuoksi jollain tapaa. Tuollaista tekoa ei voi vain sivuuttaa, aina on pakko puuttua jos näkee heikomman ( oli se eläin tai ihminen) olevan vaarassa.

Lenkin jälkeen haettiin kioskilta juotavaa, neitikin sai elämänsä ensimmäisen pillimehun (tosin tuoremehun). Ne juotiin tyytyväisenä pihalla ja sitten reippailtiin neljänteen kerrokseen kotia.

Kultakin tuli kotia ja äitienpäivän ruusut pääsivät maljakkoon, neidin hienon taideteoksen viereen.



Nyt pieni puuhaaja on nukkumassa ja Hippo itse ajatteli ottaa loppuillan niin rennosti kuin mahdollista. Kuin noilla pienillä voi tota virtaa olla noin paljon!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti